Muistikka blogi

Normaaliin vanhenemiseen ei kuulu höperöityminen

Maanantai 22.1.2018 klo 14:02 - Maria Eriksson

Meiltä on hankkeessa kysytty; Eikö kehitysvammaisella ole oikeus vanheta ja höperöityä, kuten muillakin? Siihen oli helppo vastata, että ei; Normaaliin vanhuuteen ei kuulu höperöityminen.(Aivot ja muisti; Erkinjuntti & Huovinen.2001)Tämä pätee yhtä lailla kehitysvammaisten henkilöiden ikääntymiseen.

Ikääntymisestä

Normaalissa ikääntymisessä kognitiivisen eli älyllisen toiminnanmuutokset ovat vähäisiä, muutokset muistissa ja tiedonkäsittelyssä ovat vähäisiä, eivätkä aiheuta toiminnallisesti tai sosiaalisesti merkittävää haittaa. Näin siis myös kehitysvammaisen henkilön kohdalla. Toki ikääntyminen tuo mukanaan myös siihen liittyviä muutoksia, muun muassa fyysisessä toimintakyvyssä ja osa näistä muutoksista ovat hyvin yksilöllisiä. Nykytiedon mukaan pelkkä älyllinen kehitysvammaisuus ei vaikuta vanhenemisprosessiin ja ikääntymisellä on myös kehitysvammaiselle henkilölle tärkeä kehitystehtävä. Se on asia, joka meidän  on paremmin huomioitava hoiva- ja hoitotyötä tehdessämme.

Muistisairaudesta

Samoin muistisairaudella on omat yksilölliset oireensa.  Näiden muutosten, ei pidä jäädä huomiotta siksi, että henkilö on kehitysvammainen tai ikääntyvä. Nämä muutokset pystyy arvioimaan parhaiten henkilö, joka tuntee kehitysvammaisen hyvin. Muutoksilla entiseen (oireilla) on suuri merkitys sairauden tunnistamisessa ja sen myötä diagnosoinnissa. Vaikka muistisairautta ei voida parantaa, voidaan lääke- ja lääkkeettömällä hoidolla parantaa merkittävästi loppuelämän elämänlaatua. Onkin erittäin tärkeää, että kehitysvammaisen henkilön lähi-ihminen, läheinen tai ohjaaja osaa tunnistaa niin ikääntymiseen kuin muistisairauteen liittyvät muutokset. On huomioitava myös se, että osa oireista voi olla ohimeneviä tai parannettavissa ja näin ollen eivät liity muistisairauteen tai ikääntymiseen lainkaan.

Toimintakyvystä

Muutokset toimintakyvyssä eivät useinkaan tapahdu yhdessä yössä, vaan ne tulevat hitaasti hiipien ja jos henkilöstö ei aktiivisesti kirjaa näitä arjessa tapahtuvia muutoksia, voi käydä niin, ettei niitä huomata lainkaan. Tällöin puhutaan ns. oireen kompensoinnista. Apua ja hoivaa lisätään, selvittämättä avuntarpeen lisääntymisen syytä. Toimintakykyä on arvioitava, muun muassa siksi, että palveluntarve voidaan suunnitella sopivaksi. Toimintakyvyn kannalta tämä tarkoittaa, että tukea ja apua annetaan sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.  Arviointeja, menetelmiä tai mittareita ei pidä tehdä ja täyttää vain tekemisen ilosta (pakosta 😉) vaan niitä tehdään, jotta asiakas saa mahdollisimman oikeat tukitoimet ja palvelut käyttöönsä.

Muistetaan kuitenkin tämän oirekeskeisen kirjoituksen lopuksi, että kehitysvammaisilla ihmisillä, kuten meillä kaikilla, on rajoituksiemme ohella vahvuutemme, nostetaan ennen kaikkea ne esille. mummo_1.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehitysvammaisuus, ikääntyminen, höperöityminen, toimintakyky, muistisairaus